Asiaa synnytyskivusta

Synnytyskipu.. Tuo aihe, mikä nousee aina lähes ensimmäisenä esille synnytykseen liittyen. 

"Mutta miten pärjään kivun kanssa?"

"Entä jos en pärjää?"

"Miten lievittää kipua, lääkkeellisin tai 'luonnollisin' keinoin?"

Kulttuurissamme kohdataan synnytys lähinnä kivun kautta: kaikille on tuttuja elokuvien kohtaukset huutavista naisista synnytyssaleissa ja sukulaisten tarinoissa kuulee synnytystuskien kärsimyksistä, joita on vihdoin epiduraalilla saatu hallittua. 

Sitten on toinen koulukunta, luonnollisen synnytyksen maailma, jossa tavoitellaan orgastista ja nautinnollista synnytystä mutta myöskin suhtaudutaan kipuun negatiivisena asiana. Molemmissa näkökulmissa synnytyskipu nähdään pahana asiana, joka pitää joko turruttaa ja taltuttaa lääkkein, jotta siitä selviää tai saada muutettua nautinnolliseksi kokemukseksi. Koen, että molemmat näkökulmat synnytykseen luovat karhunpalveluksen naisille, aiheuttaen negatiivista suhtautumista synnytyksen intensiivisiin tuntemuksiin sekä asettaen kenties epärealistisia odotuksia synnytystuntemusten kannalta. "Epäonnistuit, jos et saanut orgastista synnytystä, tai jos et pärjännyt ilman epiduraalia".  Meille on luotu uskomus siitä, että synnytys on kärsimystä emmekä kykene menemään tästä läpi ilman jonkinnäköisiä kivunlievitys-menetelmiä. Tällä tavalla myös kipu nostetaan ikään kuin jalustalle ja samalla sivuutetaan paljon syvempiä ja merkityksellisimpiä kerroksia synnytyksestä. Toisaalta, monella ensisynnyttäjällä saattaa olla myös epärealistisia kuvitelmia synnytystuntemusten suhteen ja monesti sen kivuliaisuus yllättää. Koenkin tärkeäksi puhua synnytystuntemuksista realistisesti: synnytys usein tuntuu kivuliaalta vaikka kuinka muuttaisimme tämän sanan muuksi, ja toisaalta tämä kipu ei ole huono asia! 

Mä olen täällä jakamassa tätä sanomaa: Synnytyskipu on hyvää kipua! 

Synnytyskivulla on itseasiassa tärkeä merkitys ja tehtävä ja todellisuudessa kaikki tuntemukset synnytyksessä (kuin muutenkin) ovat lahja! Synnytyskipu viestii meille tärkeää informaatiota: se auttaa meitä keskittymään täysin läsnä synnytykseen sekä auttaa äitiä hakeutumaan parempiin asentoihin synnytyksen etenemisen kannalta. Kaikki keinot, joilla yritämme paeta, kontrolloida tai turruttaa kipua (olivatpa ne lääkkeellisiä tai lääkkeettömiä) voivat vaikuttaa synnytyksen fysiologiaan ja hidastaa tai haitata synnytyksen kulkua. Kivun tuntemukset synnytyksessä voivat nimenomaan auttaa äitiä vaipumaan syvemmälle omaan synnytyskuplaansa (jossa luonnolliset synnytyshormonit toimivat parhaiten luonnollisena kivunlievityksenä) sekä ohjaavat häntä hakeutumaan hyviin asentoihin vauvan laskeutumisen ja syntymisen kannalta. 

Tavoite synnytyksessä ei olekaan välttää tai paeta kipua, vaan nimenomaan liikkua sitä kohti! 

Synnytys vie meidät usein äärimmäisten tuntemusten äärelle, mutta meidän ei tarvitse keskittyä vain kipuun. Se on luonnollinen osa tätä syvää prosessia, kohdun avautuessa ja vauvan syntyessä lantiomme läpi mutta kivun ei tarvitse olla keskipiste. Kehomme on jatkuvassa vuorovaikutuksessa vauvamme kanssa ja synnytyksen intensiiviset aallot auttavat molempien kehoja menemään läpi tämän suuren siirtymän - synnytyskipu ei ole meitä vastaan vaan meitä varten. Meidän ei tarvitse yrittää paeta tai kontrolloida näitä tuntemuksia vaan itseasiassa liikkua niitä kohti! Mitä enemmän vastustamme synnytyksen intensiivisyydelle antautumista, sitä kivualiaammaksi se myös käy. Ja toisaalta, mitä enemmän nojaudumme kohti tätä intensiivisyyden, ja kivuliaisuuden aallokkoa, sitä nautinnollisemmalta se voi myös alkaa tuntua. Synnytyksen ei tarvitse olla kärsimystä, vaikka se olisi kivuliasta. Eikä kipu ole huono asia, vaan kehon viestintuoja, joka auttaa meitä avautumaan ja työntämään lapsemme kohti tätä maailmaa. 

Synnytyskipu on avautumisen kipua - transformaation voimaa. Synnytys on portti, joka johdattaa meidät ytimemme äärelle ja vauvamme tähän maailmaan. Sen kuuluukin tuntua. Ja meissä on lopulta kaikki, mitä vaaditaan tästä portista läpi menemiseen. Avain on siinä, että tunnemme olomme turvalliseksi antautua synnytyksen aallokolle sen hurjuudessaan. Tämä turvan tunne vaatii intiimiä, turvallista ympäristöä tutuilla ihmisillä, jotta synnytyshormonit voivat toimia häiriöttömästi ja optimaalisesti. Samalla tämä turvan tunne edellyttää sitä, että nainen on kotona kehossaan ja voi näin ollen uskaltaa nojautua myös näitä hyvin intensiivisiä kehollisia tuntemuksia kohti. Synnytyksen käydessä yhä intensiivisemmäksi, meidän kuuluukin nojautua kohti näitä tuntemuksia, sillä se on se voima, millä vauvamme saapuu! Synnytyksen tarkoitus on halkaista meidät kahtia - hyvällä tavalla. Se voi ajoittain tuntua siltä, että emme kykene siihen, mutta menemme sen läpi joka tapauksessa, hengitys ja supistus kerrallaan. Sen ei tarvitse olla kivutonta tai nautinnollista - vaan se osoittaa meille mihin me kykenemme. Ainoa reitti synnytyksessä on mennä sen läpi! Joko vastustaen tai antautuen.

Ja lopulta saavumme syntymän portista toiselle puolen- vauva rinnoillamme, voittajana, tietäen ja tuntien että kykenemme mihin vain lapsemme tähden. Synnytys synnyttää meistä leijonaemoja, jotka osaavat muuttaa haastavimmatkin kokemukset voimakseen. 

Voimalauseita synnytyksen aallokkoon:

"On turvallista antautua kaikille tuntemuksille"

"Tämä on hyvää kipua"

"On turvallista liikkua kipua kohti ja avautua täysin"

"Synnytystuntemukset ovat osoitus kehoni voimasta ja viisaudesta"

"Kyllä kiitos, lisää, jooooo'oooooo"

Lisää voimalauseita ja affirmaatioäänite täältä!